10.10.1989

Kanne Rovaniemen kihlakunnanoikeudessa

RKP-Rovaniemen Konepaja Ky on 26.5.1986 Lapin lääninhallitukselle tiedoksi toimitetun haasteen nojalla kihlakunnanoikeudessa kertonut, että yhtiö oli 12.3.1985 toimitetussa pakkohuutokaupassa ostanut puolet Metsola nimisestä tilasta RN:o 386 Rovaniemen maalaiskunnan Kemihaaran kylässä. Tilanosuus oli myyty muuten rasituksista vapaana, paitsi että 22.4.1985 päivätyssä kauppakirjassa erikseen mainitut kiinnitykset, joista nyt ei ole kysymys, oli pysytetty voimassa.

Lapin lääninhallitus oli 17.12.1985 päivätyllä kirjeellään yhtiölle ilmoittanut, että siellä oli perittävänä muun muassa neljä sellaista metsänparannuslainaa, joita lääninhallitus ei ollut pakkohuutokaupassa valvonut, nimittäin

1) metsänparannuslaina nro 719182/14012 määrältään 1.270 markkaa 69 penniä 3 prosentin korkoineen 9.7.1987 alkaen,

2) metsänparannuslaina nro 19381/012 määrältään 19.675 markkaa 62 penniä 3 prosentin korkoineen 1.11.1984 alkaen,

3) metsänparannuslaina nro 19280/043 määrältään 5.425 markkaa 94 penniä 3 prosentin korkoineen 1.11.1992 alkaen ja

4) metsänparannuslaina nro 719180/50064 määrältään 8.948 markkaa 40 penniä 3 prosentin korkoineen 1.12.1994 alkaen.

Kirjeen mukaan laina nro 19381/012 oli tullut kantoon vuonna 1985 siten, että sanotun vuoden vuotuismaksu 1.721 markkaa 60 penniä oli jäämäperinnässä ulosotossa viivästyskoron ollessa 6 prosenttia 1.6.1985 alkaen 1.377 markan 29 pennin kuoletuserälle. Muut kolme lainaa olivat tulossa ensi kerran kantoon, 1 kohdassa mainittu vuonna 1988 sekä 3 ja 4 kohdassa mainitut vastaavasti vuosina 1993 ja 1995.

Puheena olevista metsänparannuslainoista yhtiö oli saanut tiedon vasta lääninhallituksen kirjeestä. Myöhemmin yhtiö oli saanut tietää, että Rovaniemen tuomiokunnan kiinnitysrekisteriin oli 19.11.1985 kiinnitysasiainpöytäkirjan 2439 §:n kohdalla tehty koko Metsolan tilaa RN:o 386 koskeva merkintä panttioikeudesta edellä 1 kohdassa mainitun metsänparannuslainan korkoineen maksamisen vakuudeksi. Yhtiötä ei ollut tuon merkinnän tekemisen yhteydessä kuultu.

Yhtiö on kanteessaan todennut, että Metsolan tila oli tosin metsänparannuslain 13 §:n 1 momentin nojalla ollut sanotuista neljästä metsänparannuslainasta valtiolle panttina riippumatta siitä, ettei lainoja ollut merkitty kiinnitysrekisteriin. Lainat olivat siis nauttineet legaalista panttioikeutta, joka kuitenkin tässä tapauksessa oli ollut salainen. Kiinteistön pakkohuutokaupassa tällaisen panttioikeuden haltijan oli muiden panttivelkojien tavoin panttioikeutensa menettämisen uhalla valvottava saatavansa. Milloin valvontaa ei ollut suoritettu, jäi saaminen velkojainluettelosta pois eikä sitä otettu huomioon pakkohuutokaupassa. Valvonnan laiminlyönti merkitsi panttioikeuden sammumista.

Koska valtio ei ollut pakkohuutokaupassa valvonut kanteessa mainittuja neljää metsänparannuslainaa, oli niitä koskeva panttioikeus rauennut ja yhtiön omistukseen pakkohuutokaupassa siirtynyt tilan puolisko vapautunut vastaamasta lainojen pääoman ja korkojen maksamisesta. Kiinnitysrekisteriin 19.11.1985 tehty merkintä oli perusteettomasti ulotettu koskemaan myös yhtiön omistamaa tilanpuoliskoa.

Edellä kerrotuin perustein yhtiö on vaatinut, että Rovaniemen tuomiokunnassa kiinnitysrekisteriin 19.11.1985 tehty edellä mainittu merkintä panttioikeudesta julistetaan mitättömäksi siltä osin kuin se koskee yhtiön omistamaa puolta Metsolan tilasta RN:o 386 ja että kihlakunnanoikeus vahvistaisi, ettei yhtiö Metsolan tilan puoliskon omistajana ole osaksikaan vastuussa pakkohuutokaupassa valvomatta jätettyjen neljän metsänparannuslainan ja niiden korkojen sekä viivästyskorkojen maksamisesta.

Vastaus

Lapin lääninhallitus on kiistänyt kanteen ja vaatinut sen hylkäämistä. Lääninhallituksen mukaan metsänparannuslakiin perustuvat panttioikeudet pysyivät voimassa, vaikka metsänparannuslainoja ei pakkohuutokaupassa valvottukaan. Ainoastaan siinä tapauksessa, että saatavat olisivat olleet ennen pakkohuutokauppaa erääntyneitä, ne olisi ulosottolain 5 luvun 50 §:n mukaisesti valvomattomina menetetty.

Kihlakunnanoikeuden päätös 19.8.1986

Kihlakunnanoikeus, jossa asianosaiset ovat vaatineet myös korvausta oikeudenkäyntikuluistaan, yhtiö 16 prosentin korkoineen, on katsonut selvitetyksi, että RKP-Rovaniemen Konepaja Ky oli 12.3.1985 toimitetussa pakkohuutokaupassa ostanut puolet Metsolan tilasta RN:o 386 Rovaniemen maalaiskunnan Kemihaaran kylässä ja että Lapin lääninhallitus oli kanteessa selostetuin tavoin 17.12.1985 päivätyllä kirjeellään yhtiölle ilmoittanut myydyn tilanpuoliskon olevan panttina muun muassa niiden kanteessa mainittujen neljän metsänparannuslainan pääomien ja korkojen maksamisesta, joita lääninhallitus ei ollut pakkohuutokaupassa valvonut ja jotka eivät olleet ennen pakkohuutokauppaa erääntyneet maksettaviksi.

Kihlakunnanoikeus on katsonut, että metsänparannuslaissa säädetty metsänparannuslainan panttioikeus niiltä osin kuin laina ei ollut ennen pakkohuutokauppaa erääntynyt maksettavaksi säilyi pakkohuutokaupan jälkeenkin siitä huolimatta, että saatavaa ei ollut pakkohuutokaupassa valvottu. Todeten puheena olevien lainojen panttioikeuden siten pakkohuutokaupasta huolimatta pysyneen voimassa kihlakunnanoikeus on hylännyt kanteen. Koska asia kuitenkin oli ollut niin sekava ja epätietoinen, että yhtiöllä oli ollut perusteltua aihetta oikeudenkäyntiin, kihlakunnanoikeus on määrännyt, että asianosaiset saivat itse kärsiä kulunsa jutussa vahinkonaan.

Rovaniemen hovioikeuden tuomio 22.4.1987

Hovioikeus, jonka tutkittavaksi yhtiö valittamalla oli saattanut jutun, on pysyttänyt kihlakunnanoikeuden päätöksen sellaisenaan.

Perustelut

Syyskuun 15 päivänä 1967 annetun metsänparannuslain 13 §:n 1 momentin mukaan kiinteistö on sen osalle tulevan metsänparannuslainan ja sen koron panttina ja saadaan laina korkoineen siitä riippumatta kuinka kauan ne ovat olleet maksamatta ottaa kiinteistöstä. Samassa lainkohdassa kysymyksessä oleva laina on etuoikeuden osalta rinnastettu kiinteistöstä meneviin julkisoikeudellisiin suorituksiin. Korkein oikeus katsoo, että käyttötarkoituksensa perusteella metsänparannuslaina on kiinteistön pakkohuutokaupassa muutoinkin rinnastettava ulosottolain 5 luvun 50 §:n 1 momentin mukaiseen muuhun maksuun. Tuon lainkohdan mukaan ostaja on pakkohuutokaupassa kauppahinnan maksettuaan kiinteistön puolesta vapaa kiinteistöstä lähtevästä ja ennen myyntipäivää maksettavaksi langenneesta julkisoikeudellisesta maksusta. Kanteessa tarkoitetut metsänparannuslainat korkoineen eivät ole olleet sanotuin tavoin erääntyneitä. Yhtiön pakkohuutokaupassa ostama puolet Metsolan tilasta RN:o 386 on sen vuoksi jäänyt edelleen pantiksi valtion mainittujen saatavien suorittamisesta korkoineen.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomion lopputulosta ei muuteta. Yhtiö velvoitetaan suorittamaan valtiolle korvaukseksi sen oikeudenkäyntikuluista Korkeimmassa oikeudessa 800 markkaa.